Menivätkö tekoälykokeilut sotkuun? Nämä tekniikat auttavat luomaan järjestystä kaaoksen keskelle

Paras tapa aloittaa uuden tekeminen on nyt eikä myöhemmin. Joku saattaisi jopa sanoa, että uudet innovaatiot syntyvät siitä, kun lähdetään ennakkoluulottomasti, ja joskus jopa hullunrohkeasti, kokeilemaan uusia asioita. Tällainen asenne mahdollistaa sen, että päästään nopeasti kärryille missä mennään ja luodaan käsitystä siitä, mikä on kiinnostavaa. 

Saman ovat todenneet myös kiitettävän monet suomalaiset organisaatiot, kun he ovat lähteneet ottamaan haltuun uusinta tekoälyteknologiaa. Erilaisia kokeiluja ja pilotteja on tehty matalalla kynnyksellä ja hyvällä fiiliksellä. 

Toisaalta tämän strategian heikkoutena on, että se saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kokeiluita ja pilotteja on niin paljon, että niiden hallinta menee sotkuun. Onneksi tällaisten sotkujen siivoamiseen on erilaisia tekniikoita. 

Alla esitellään kolme tekniikka AI-kaaoksen hallintaan, kevyestä hieman raskaampaankin. 

1. Ohjeet 

Tämä on helppo nakki. Tekoälyohjeet ovat kokoelma dokumentteja ja sääntöjä, joissa määritellään miten kyseinen organisaatio hyödyntää tekoälyä. 

Niissä otetaan kantaa moniin käytännön asioihin, esimerkiksi mitkä tekoälytyökalut ovat sallittuja, miten niiden kanssa tulee toimia, minkälaista dataa niihin saa syöttää, ja mitä eettisiä ja moraalisia asioita tulee huomioida, kun työskennellään tekoälyn kanssa. 

Välillä ohjeissa pureudutaan myös tekniseen puoleen, eli siihen miten omia tekoälysovelluksia rakennetaan, missä ne pyörivät ja minkälaisia tietoturvaan liittyviä vaatimuksia niiden tulee täyttää. 

Näiden ohjeiden avulla luodaan yhteisiä pelisääntöjä tekoälyn käytölle. Kun ne on omaksuttu tarpeeksi laajasti, rupeaa tekoälykaaoskin helpottamaan. 

Mutta tämä helpotus saattaa olla lyhytaikainen. Kaikenlaisilla ohjekokoelmilla on tapana vanhentua ja pölyttyä, varsinkin jos niiden koskettama aihealue kehittyy nopeasti, joka johtaa orgaanisesti siihen, että into ohjeiden seuraamiseen saattaa heikentyä. 

Koska tällaiset ohjeet eivät ole pakottavia, niiden vaikutusarvo hiipuu ajan kanssa. 

2. Infrastruktuuri 

Yksi tapa tuoda pakottavia ohjeita tekoälyratkaisujen hallintaan on koodipohjaisen tekoälyinfrastruktuurin luominen. Tämä koskee erityisesti organisaation omien tekoälyratkaisujen rakentamista. 

Pienemmät organisaatiot saattavat selvitä sillä, että he ostavat tekoälyratkaisuja ohjelmistopalveluina, joita hallitaan jostain muualta – vaikka ulkomailta – mutta keskisuurten ja isojen organisaatioiden tarpeet ovat usein sellaisia, että ne vaativat omia, räätälöityjä ratkaisuja. 

Tällaisia räätälöityjä ratkaisuja voidaan rakentaa lukemattomilla eri tavoilla, mikä saattaa johtaa siihen, että niiden hallinta hankaloituu. 

Tekoälyinfrastruktuurin luominen koodin avulla on yksi tapa selkeyttää räätälöityjen tekoälyratkaisujen hallintaa. 

Tekoälyratkaisut rakentuvat pitkälti samanlaisen, tai ainakin samantyyppisen, infrastruktuurin päälle. Jos tämä infrastruktuuri luodaan kaavamaisesti koodin avulla, voidaan huolehtia siitä, että sen hallinta on yhdenmukaista, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. 

Tekoälyinfrastruktuurin luominen koodin avulla myös helpottaa ratkaisujen käyttöönottoa eri ympäristöissä, esimerkiksi kun siirrytään kehitysympäristöstä tuotantoympäristöön. 

Tällä tavoin päästään jo pitkälle tekoälykaaoksen hallinnassa. 

3. Kerrokset 

Kun puhutaan tekoälyratkaisujen hallinnasta teknisestä näkökulmasta, monesti ollaan kiinnostuneita käytön valvonnasta tai rajoittamisesta eri tavoin. Tämä onnistuu esimerkiksi kerrostamisella. 

Tekoälyratkaisuissa käytetään tyypillisesti erilaisia tekoälymalleja, hakuindeksejä ja tietokantoja. Yksinkertaisissa ratkaisuissa näitä palveluita käytetään suoraan, ilman välikäsiä. 

Kun näitä yksinkertaisia ratkaisuja on tarpeeksi monta, tulee palveluiden käytön valvonnasta hankalampaa. 

Tässä tilanteessa voi olla järkevämpää rakentaa niin kutsuttu tekoälykerros, englanniksi “layer”, jonka kautta tekoälypalveluita käytetään. 

Konkreettisesti tekoälykerros voi olla vaikka välityspalvelin, jonka kautta tekoälymalleja, hakuindeksejä ja tietokantoja käytetään. Välityspalvelimen käyttöönotto mahdollistaa sen, että tekoälyn käyttöä on mahdollista valvoa tai rajoittaa keskitetysti. 

Kun tekoälyratkaisuissa luovutaan tekoälypalveluiden suorasta käyttämisestä ja siirrytään niiden käyttämiseen tekoälykerroksen kautta, ratkeaa monet tekoälyn käytön hallintaan liittyvät ongelmat. Ja näin luodaan taas kerran helpotusta tekoälykaaokseen.