Ovatko pikapelaajat tulevaisuuden testaajia?
BLOG
TESTAUS

Ovatko pikapelaajat tulevaisuuden testaajia?

Haluan kirjoittaa kulttuurin osasta, joka on elänyt 90-luvulta lähtien, mutta on muutaman viime vuoden aikana murtautunut valtavirtaan ja on nyt iso osa tämän päivän nuorisokulttuuria. Puhun tietysti pikapelaamisesta (speedrunning), taiteesta pelata videopeli läpi mahdollisimman nopeasti. Jos haluat nähdä, miltä tämä näyttää, käy katsomassa mitä tahansa streamaus-sivua ja näet siellä satojen pikapelaajien läpäisevän suosikkivideopelinsä ennätysajassa.

Suosittujen videopelien ympärillä vallitsee vahva pikapelaamisen kulttuuri, jossa pelaajat pelaavat suosikkivideopelejään tuntikausia tähdäten täydelliseen peliin ja ennätysajan tekoon. Parhaat pikapelaajat saavat nimensä tulostaulujen kärkeen ja oikeuden kerskailla, että he ovat maailman parhaita sen pelaamisessa. Pikapelaaminen on esportsin serkku, mutta kun esports keskittyy kilpaileviin peleihin muiden ihmispelaajien kanssa, pikapelaaminen keskittyy itse pelikoodin lyömiseen. 

Pikapelaamisen kategorioita on useita. Kaksi yleisimmistä ovat normaalit pikapelit ja TAS:t (Tool-Assisted Speedrun), joissa käytetään apuohjelmia pelaamisessa. Normaalit pikapelit keskittyvät pelin voittamiseen alkuperäisellä järjestelmällä käyttämällä pelaajan muistia, reaktioaikaa ja käsien ja silmän koordinaatiotaitoja. Voisi ajatella, että tämä on hyvin lähellä manuaalista testausta, jossa keskitytään mekaaniseen suoritukseen. TAS:t käyttävät emulaattoreita simuloimaan peliä ja esiohjelmoituja komentoja emulaattorin suorittamista varten. Tämä on hyvin lähellä testiautomaatiota, jossa tiedämme vaatimukset (miten voittaa peli), mitä vaiheita tämä vaatii (pelihahmojen liikkeet ja taidot) ja suoritetaan toisen käskyjä ohjaavan ohjelman toimesta (työkaluavusteinen suoritus). 

Monilla suosituilla peleillä on omat kilpailukategoriansa ja suorituskriteerinsä. Yksi esimerkki ylimääräisistä haastekriteereistä voisi olla pelin suorittaminen loppuun kuolematta, kerätä kaikki keräilykohteet tai pelata käyttämättä jotain tiettyä esinettä. Toinen suosittu kategoria ovat segmentoidut peliajot, joissa pikapelaaja keskittyy suorittamaan osan pelistä, ehkä yhden tason, mahdollisimman nopeasti. Toinen luokka on World's First, jossa ihmiset kilpailevat saavuttaakseen jotain ensimmäistä kertaa. Joka kerta kun uusi World of Warcraft -laajennus julkaistaan, kaikki maailman suurimmat killat kilpailevat kiivaasti ollakseen ensimmäinen, joka hyökkää uuteen luolastoon. 

Pikapelaajat valitsevat yleensä pelejä, joilla on erityinen paikka heidän sydämessään. Jotkut haluavat olla parhaita lapsuuden suosikkivideopelissään. Jotkut haluavat voittaa pelejä, jotka antavat heille kovan haasteen. Jotkut haluavat käyttää aivojaan ja rikkoa pelin kokonaan. Ja se johtaa meidät tämän kirjoituksen otsikkoon – kuinka samanlaista pikapelaaminen ja ohjelmistotestaus ovat? 

Jos videopeleissä ei olisi bugeja, kaikki pelit täytyisi pelata alusta loppuun pelintekijöiden tarkoittamalla tavalla. Valitettavasti (mutta onneksi pikapelaajille!) kaikissa ohjelmistoissa ja erityisesti videopeleissä on paljon bugeja. Ja useimpia niistä ei ole vielä edes löydetty. Mutta tämä antaa viekkaalle pelaajalle mahdollisuuden suorittaa peli loppuun nopeammin kuin oli alun perin tarkoitettu. 

Useimmissa peleissä on bugeja, joiden avulla pelaaja voi ohittaa kokonaisia ​​pelin osia ja säästää tunteja kokonaispeliajasta. Monissa vanhan koulun 3D-tasohyppelyissä on virheitä törmäyksen tunnistuksessa, joka mahdollistaa pelaajahahmon ohjaamisen alueille, joissa heidän ei pitäisi olla – ja päästä pidemmälle pelissä aikaisemmin. 

Haluan nostaa esiin tämän: useimmat uudet pikapeliennätykset tehdään, koska on löydetty uusi bugi, jonka avulla uudella strategialla voidaan voittaa peli nopeammin. Jos keksit uuden strategian, joka säästää paljon aikaa, voit voittaa pelin nopeammin kuin mekaanisesti taitavimmat pelaajat. Kun uusi strategia on julkistettu, mekaanisesti parhaat pelaajat puristavat pois jäljellä olevat sekunnit täydellisellä suorituksella. 

Mitä enemmän seuraat pikapelaamisyhteisöjä, sitä enemmän bugeja kohtaat. Ja ne ovat hullumpia ja hullumpia. Ammattimaiset pikapelaajat, jotka etsivät uusia strategioita, käyttävät emulaattoreita tutkiakseen pelin arkkitehtuuria ja sen teknistä rakennetta. He käyttävät työkaluja selvittääkseen muistiosoitteet, joihin pelin eteneminen on tallennettu, ja yrittävät sitten löytää tavan manipuloida sitä. Esimerkki tästä on tapaus, jossa ovi johtaa uudelle tasolle, mutta pinoamalla tietyn esineen voit korruptoida muistiosoitteen ja muuttaa minne ovi sinut vie. Näiden pelimekaniikkojen ja niiden vaikutuksen pelaamiseen tutkiminen vaatii syvällistä ymmärrystä pelin teknisestä rakenteesta. 

Tämä johdattaa minut takaisin alkuperäiseen ajatukseeni. Kyllä, uskon, että pikapelaajilla on loistava tausta tulla ohjelmistotestaajiksi. Jossain mielessä he ovat jo. Varsinkin he, jotka viettävät tuntikausia opiskellessaan peliä, vain murtaakseen sen ja manipuloidakseen sitä mielensä mukaan. Jos pelaat lisäksi työkaluavusteisesti, saatat jo tehdä ohjelmistoautomaatiota. Siitä on vain pieni harppaus tulla testiautomaation kehittäjäksi. 

CONTACT
  • Juha Vaitilo
    Juha Vaitilo
    CSO, Quality Engineering & Testing Practice Leader
    +358 40 550 0734